EtusivuTausta ja tavoitteetToimintaTietoa terveyseroistaTERVEYSERORAPORTTITIETOPAKETIT» KalvosarjatALUEELLISET TERVEYSEROSELVITYKSET» Kainuun tulosmateriaaleja» Pohjois-Pohjanmaan tulosmateriaalejaESITYKSET JA SELVITYKSETKIRJALLISUUS» Kotimainen» UlkomainenLinkitYhteystiedotIn English
   
          
Tietoa terveyseroista

TEROKA-hankkeessa kootaan ja välitetään terveyseroja ja niiden kaventamista koskevaa tietämystä kansallisen tason toimijoille, kunnallisille päätöksentekijöille ja muille terveyden edistämistä harjoittaville tahoille.


Sosioekonomisten ryhmien välillä on suuria terveyseroja. Toimihenkilöt ovat terveempiä kuin työntekijät ja työssäkäyvät terveempiä kuin työttömät. Hyvätuloiset ja eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet.

Sosioekononomisella asemalla viitataan yleensä sekä hyvinvoinnin aineellisiin ulottuvuuksiin että aineellisten voimavarojen hankkimiseen tarvittaviin edellytyksiin. Tällaisia aineellisia voimavaroja ovat tulot, omaisuus ja asumistaso. Niiden hankkimisen edellytyksiä ovat puolestaan koulutus, ammatti ja asema työelämässä. Kaikilla näillä sosioekonomisilla tekijöillä on johdonmukainen ja selvä yhteys keskeisiin terveyden osoittimiin ja huonon terveyden riskitekijöihin.

Parhaimpia tapoja nostaa suomalaisten terveyden tasoa on supistaa väestöryhmien välisiä terveyseroja siten, että huonommassa asemassa olevien terveyden taso lähenee paremmassa asemassa olevien terveyden tasoa. Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on Suomen kansallisen Terveys 2015 -ohjelman keskeisiä tavoitteita.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman 8. päätavoitteen mukaan väestön terveydentilan parantamiseen on pyrittävä siten "että eriarvoisuus vähenee ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suhteellinen asema paranevat". Tavoitteena on vähentää mm. koulutus- ja ammattiryhmien välisiä kuolleisuuseroja viidenneksellä vuoteen 2015 mennessä.

Suomalaisten terveydentila on viime vuosikymmeninä kokonaisuudessaan parantunut ja elinikä pidentynyt. kaikki väestöryhmät eivät ole hyötyneet tästä kehityksestä samalla tavoin. Terveyserojen kaventamiseen ei ole tähän mennessä kiinnitetty riittävästi huomiota ja terveyserot ovat joiltakin osin kasvaneet.

Vuonna 2003 suomalaisten miesten elinajan odote oli 75,1 ja naisten 81,8 vuotta. Miesten ja naisten elinajan ero (6,7 vuotta) on Suomessa kansainvälisesti katsoen suuri, vaikka se onkin viime vuosikymmeninä pienentynyt. Sosiaaliryhmien välinen ero on sen sijaan kasvanut. Esimerkiksi 35-vuotiaat ylempiin toimihenkilöihin kuuluvat miehet saattoivat vuosituhannen vaihteessa odottaa elävänsä keskimäärin kuusi vuotta pitempään kuin samanikäiset työntekijämiehet, kun 20 vuotta aikaisemmin tämä ero oli ollut lähes puolitoista vuotta pienempi. Naisilla ero on ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden elinajan odotteessa oli vuosituhannen vaihteessa 3,2 vuotta.

Väestöryhmäerot ovat ilmeisiä myös monissa sairauksien riskitekijöissä. Esimerkiksi päivittäin tupakoivia on ylimmän koulutusryhmän miehistä 18 %, mutta alimman koulutusryhmän miehistä peräti 38 %.

Väestöryhmien välisten terveyserojen syyt ovat monitasoisia ja ne kytkeytyvät ammatti- ja koulutusryhmien erilaisiin elinoloihin ja työoloihin, erilaiseen fyysiseen ja psykososiaaliseen kuormitukseen ja sukupolvienkin yli ulottuviin kulttuurisidonnaisiin käyttäytymismalleihin. Terveyseroja aiheuttaviin ja ylläpitäviin tekijöihin voidaan vaikuttaa yhteiskuntapolitiikan toimin. Esimerkiksi alkoholinkulutukseen ja sen mukanaan tuomiin haittoihin on mahdollista puuttua kansallisen tason politiikan keinoin (kuten hinta- ja veropolitiikalla), alueellisen politiikan keinoin (valvontatoimia tehostamalla) ja paikallisen toimintapolitiikan keinoin (esimerkiksi nuorten vapaa-ajan toimintaa kehittämällä). Myös yleinen terveydenhuoltojärjestelmä ja työterveyshuolto voivat osaltaan ehkäistä terveyserojen syntyä ja toimia terveyseroja tasoittavasti. Käytännön toimintamalleista on kuitenkin toistaiseksi pulaa. Terveyserojen kaventamiseen tarvitaan monien tahojen pitkäjänteistä yhteistyötä.

Väestöryhmien välisiä terveyseroja on kaikissa maissa, joissa asiaa on luotettavasti selvitetty. Erojen kaventamiseen on kiinnitetty runsaasti huomiota erityisesti Ruotsin, Englannin ja Hollannin terveyspolitiikassa. Esimerkiksi Ruotsissa kuntien hyvinvointitaseita on pyritty kehittämään terveyserot huomioonottaviksi. Englannissa on kehitetty monialaiseen yhteistoimintaan perustuvia kumppanuusrakenteita ja toteutettu köyhyyden ja terveyserojen vähentämiseen tähtääviä laajoja alueellisia hankkeita. Hollannissa on järjestelmällisesti tutkittu erilaisten interventioiden vaikutuksia terveyseroihin. Muiden maiden kokemuksia pyritään hyödyntämään, kun haetaan Suomen oloihin sopivia terveyserojen kaventamisen menetelmiä.

Päivitetty 25.9.2006